perjantai 28. heinäkuuta 2017

Viikkokatsaus vko 30

Huippua Perjantaita sinne ruudun toisellekin puolen! Tällä viikolla olen odottanut perjantaita kuin kuuta nousevaa. Mitään erityistä syytä tähän suureen odotukseen ei varsinaisesti ole, nyt vaan tuntuu siltä, että perheen kanssa yhdessä vietettävä aika tulee varsin oikeaan saumaan. Koko viikko ja oikeastaan koko kesä on ollut yllättäenkin hieman raskas ja toisin kuin luulin, olisi pidemmälle kesälomalle ollut kyllä tarvetta. Onneksi ensi viikon jälkeen luvassa on yhden viikon mittainen mini-loma ja se jos joku lämmittää mieltä! Kulunut viikko oli raskaudestaan huolimatta ihana! On tavattu ystäviä ja vietetty aikaa rakkaimpien kanssa. Tässäpä nyt niitä viikon parhita hetkiä; Kuluneella viikolla..

Poimin..
Mansikoita pakastimeen. Meillä on se onni, että jos hyvin käy ja mansikkasato kukoistaa, löytyy mansikkamaat anoppilasta. Tänä vuonna sato on ollut niin runsas, että olemme poimineet mansikoita muutamaankin kertaan ja pakastimessa taitaa tällä hetkellä olla varantoa tulevalle talvelle lähemmäs 20 kiloa! Minusta poimiminen on mukavaa puuhaa ja samalla saa monta kärpästä yhdellä iskulla; koirat pääsevät kirmaamaan vapaina ympäri maita ja mantuja, kuulumisia saa vaihdettua sukulaisten kanssa ja usein vieläpä illallinenkin tarjoillaan pöytään! Aika mainio juttu siis :)

Mansikkasydän ♥


Kipuilin..
Selkäni kanssa koko viikon. Maanantai-iltana alkanut viiltävä selkäkipu ei antanut merkkejä parantumisesta, oikeastaan kipu vain yltyi seuraavana päivänä, joten lääkäriinhän se oli suunnattava. Tutkimusten ja verikokeiden (yök!) jälkeen diagnoosi oli onneksi vain noidannuoli, lepoa ja lääkkeitä. No, minähän optimistisesti ajattelin, ettei tähän mitään lääkkeitä tarvita ja työtkin varmasti hoituvat mutta olisipa pitänyt lääkärisetää uskoa, sillä eilen en päässyt ilman apuja edes sängystä ylös, puhumattakaan housujen tai kenkien pukemisesta. Työskentelin sitten torstain kotikonttorilla samalla kun napsin lääkkeitä. Mikähän siinä muuten on niin vaikeaa uskoa, että välillä on ihan sallittua parannella itseään? Mutta kyllä taas muistui mieleen, kuinka tärkeää on terveys ja toimiva vartalo..

Hurvittelin..
Jo pieneksi perinteeksi käyneellä tyttöjen Linnanmäki-reissulla rakkaiden ystävien seurassa. Olemme joitakin vuosia sitten sopineet ystäväni kanssa, että käymme kerran kesässä yhdessä tyttäriemme kanssa viettämässä päivää hurvittelun merkeissä ja tämä päivä koitti vihdoin tiistaina. Tyttäremme ovat parhaita ystäviä keskenään ja Linnanmäki-päivää odotetaan hartaasti. Tänä vuonna meinasi päivä lähes jäädä väliin, sillä aikataulut Kiinassa asuvien rakkaimpien kanssa meinasivat loppua kesken. Jotenkin sitä aina ajattelee, että ehtiihän tässä, aikaa on vielä kuinka ja paljon kunnes sitten yhtäkkiä tajuaakin, että päivät käyvätkin vähiin. Onneksi kuitenkin ehdittiin sillä onhan hurvittelu nyt aikuistenkin mielestä hauskaa. Vuoristorata on oma suosikkini, tytöt taas hihkuivat kauhusta onnesta päästessään vihdoin ja viimein kokemaan Kingin korkeuden. Katselimme ystäväni kanssa järkytyksen vallassa korkeuksiin nousevia tyttäriämme ja mietimme, ettei meitä saisi koskaan menemään kyseiseen vehkeeseen :)

Vuoristorata ♥


Rakastin..
Kuluneella viikolla ystävät ja perhe ovat taas osoittaneet sen, että jos elämän peruspilarit, ne jotka ihan normaaliakin arkea kannattelee, järkkyvät, ei millään ole merkitystä. Lomamatkat, juhlapäivät ja yllätykset tuovat tietenkin väriä ja iloa elämään mutta kyllä se ihan tavallinen oleminen ja eläminen yhdessä on elämän parasta aikaa! Lupasin itselleni, että koetan hieman useammin huomioida toista arjen keskellä, vaikkapa vain halauksella tai pusulla. Halauksia ja pusuja pitäisi ihmisten muutenkin jakaa huomattavasti enemmän, siitä tulee aina niin hyvä mieli vai mitä sanotte?

Pusukoppi ♥
Oivalsin..
Että tarvitsen pyörän. Kuten jo täällä kerroinkin, olen miettinyt polkupyörän hankkimista. Tämä tunne on kuluneella viikolla vain vahvistunut ja sanoinkin miehelleni, että kaikilla muilla normaaleilla ihmisillä varmaankin on polkupyörä, minulla ei ole. Olen koko viikon nähnyt edessäni ainoastaan polkupyörällä kulkevia ihmisiä milloin missäkin, vähän niin kuin raskaana ollessa näkee vain raskaana olevia ihmisiä, you know? Niinpä nyt sitten viikonlopun projektina on tutkia polkupyörä-markkinoita. Tiedän, ettei mikä tahansa pyörä tule kyseeseen, kiitos mieheni pyöräilyharrastuksen mutta onneksi minulla on jo kiikarissa oma suosikkikin. Saapa nähdä, ehdinkö viikonlopun aikana jo huristella pyörällä jäätelökioskille :)


Nautin..
Kesästä! Olipa sitten ilta tai aamu niin olen kyllä iloinnut suunnattomasti siitä, että on KESÄ! Kulunut viikko on ollut säidenkin puolesta mitä mainioin ja koirakaveritkin ovat selkeästi hakeutuneet jatkuvasti sinne. missä aurinko lämmittää sekä turkkia että tassuja. Minua aina naurattaa kuinka nämä kaverukset ovat aina, siis ihan aina, siellä missä muutkin ovat. Mansikanpoiminta-reissulla, oli tietenkin oltava hereillä ettei mitään vaan mene ohi suun. Kotiin tullessa voikin sitten käpertyä toisen viereen ja nauttia pienet päiväunet 


Ystävät ♥




Superia perjantaita rakkaat ystävät!

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Life is a beautiful ride!

My kind of bicycle ♥
(kuva pinterest)


Nyt on kuulkaas maailmankirjat sekaisin! Minä olen päättänyt ostaa polkupyörän. Siis minä, joka olen tarkalleen ottaen koko elämäni inhonnut pyörällä polkemista ja oikeastaan vähän jopa pelännytkin ajamista. Pyöräinnostukseni on siis lähes yhtä omituista kuin se, että alkaisin hiihtämään. Minut tuntevat ymmärtävät, että se jos joku on laji, jota en voi sietää.

Osaan kyllä ajaa polkupyörällä mutta kohdalleni on aina sattunut ties mitä esteitä tai hulluja autoilijoita, joista johtuen olen halaillut asfalttia useammin kuin kerran. Pyöräily-urani loppui aikoinaan siihen kun takafillarini jäi jumiin ratikkakiskoon ja kaaduin kohtuu pahasti. Toki pahemminkin olisi voinut käydä mutta pelko kuitenkin jäi. Lisäksi olen susihuono näkemään tiellä olevia kiviä tai muita esteitä koska maisemien katselu nyt vaan on huomattavasti kiehtovampaa kuin tien pinnan tarkastelu.

Mutta nyt on tullut aika. Näen jo itseni viillettämässä lähikauppaan jätskiostoksille (pitäähän se nyt joku palkinto pyöräilystäkin saada!) tai ystäväni luo kahvittelemaan. Se, että huristaisimme koko perheen voimin piknikille tuskin tulee toteutumaan sillä muistaakseni kerran olemme vuosien saatossa tainneet pyöräillä mieheni kanssa yhdessä ja sanotaanko nyt niin, että kun polkee veren maku suussa ja hiki hatussa, ei ihan vastaa mielikuvaani mukavasta yhteisestä pyöräretkestä. Ehkäpä siis ostankin hybridipyörän ja viilletän tuulen lailla tukka hulmuten niin, että minä voin sitten vuorostani nojailla jätskikiskan nurkalla ja odotella muita saapuvaksi. Saapa nähdä :)


Kivaa tiistaita!


maanantai 24. heinäkuuta 2017

Aikaiset aamut, myöhäiset illat

Huomenta ystäväiset! Voi mikä ihana kesäviikonloppu onkaan ollut ja vaikka taas on maanantai, inhokki päiväni, tuntuu viikonlopun kosketus vielä kauniina mielessä. Voi kunpa sitä olisikin saanut jäädä aamulla kotiin ja kietoa peittoa tiukemmin ympärille! Säät suosivat ainakin meitä täällä eteläisessa Suomessa asuvia oikein olantakaa ja koko viikonloppu oli kaikin puolin mitä mainioin. Otsikosta voi jo ehkä päätellä, että jo tutuksi tullut kesän aikataulu ja kaava oli se, että aamulla aikaisin herätään ja illalla myöhään nautitaan kesän lämmöstä, oli lomaa tai ei. Varsin hyvä kombo, sanoisin :) Päiväunet piristävät sopivasti niin, että illallakin jaksaa vielä valvoa.

Kesäilloissa on ihan oma taikansa ja lauantaina kun istuimme (hetkinen, oliko se todella ensimmäistä kertaa tänä kesänä!) oman terassin nojatuolissa, lasissa jääkylmää kuohuvaa. en voinut olla miettimättä muuta kuin sitä, että kestäisipä tämä hetki ikuisesti! Kunpa ympäri vuoden voisi nauttia lämpimistä kesäilloista ja linnunlaulusta. Jutella niitä näitä ja olla vaan.

Kuohuvaa kesälle ♥

Perjantaiset nimipäivä-kemut olivat jättimenestys ja kuten jo Viikkokatsauksessa  sanasella mainitsin, myös lahjat, jotka mieheni kanssa päivänsankareille keksimme, osoittautuivat hulvattoman hauskoiksi! Myönnettäköön, että lahjaidea oli oikeastaan alun alkaen tyttäreni idea, joten täysin en voi kunniaa idean keksimisestä ottaa, mutta hieman kun muokkasimme alkuperäistä ideaa niin hyvä tuli! Olimme etukäteen päättäneet jokaiselle lahjan saajalle värin ja siitä lähdettiin liikkeelle. Ideana oli se, että jokaiselle valitaan ainoastaan tämän kyseisen värin värisiä tuotteita tai esineitä, joille kaikille tulee olla järkevä käyttötarkoitus. Olemme kaikki sitä mieltä, että on hölmöä antaa lahjaksi jotain vain koska jotain tulee antaa ja niinpä ihan todella teimme aivotyötä keksiessämme jokaiselle oman näköistä ja tarpeellista tarviketta. Keltaisesta paketista löytyi muun muassa aurinkorasvaa, banaani ja kynsiharja, punaisesta paketista laastareita, silmälaput sekä juomapullo. Vihreä paketti sisälsi ainakin yrttejä kasvimaalle, stimulointipallon ja omenan. Vaikka idea olikin tyttäreni, päätimme itse keksijältä salaa kanssa kasata paketin myös nuorimmalle nimipäiväsankarille. Hänen pakettinsa väri oli vaaleansininen ja tämä paketti sisälsi muunmuassa jääpalamuotin, kynätelineen sekä askarteluteippiä. Hauskinta koko hommassa tietenkin oli ensin lahjojen sisällön miettiminen mutta myös hetki, kun lahjansaajat availivat pakettejaan. Voi sitä naurun ja ilon määrää! Tämä idea on kyllä pidettävä mielessä tulevaisuudessakin, sillä vaihtoehdoissa vain taivas (tai kekseliäisyys) on rajana.

Nimpparilahjat ♥

Lauantai- aamun käytimme yleishyödyllisesti anoppini mansikkamaan tyhjentämiseen ja oman pakastimen täyttämiseen. Kesän mansikkasato löytyy nyt sopivissa pusseissa oman pakastimen kätköistä, josta marjat on helppo napata smoothieen tai jälkiruokiin, nam! Lisäksi teimme jo perinteeksi perheessämme käyneen joulukuusen valinta -retken omaan metsikköön, jossa jokainen paikalla oleva perhe valitsee haluamansa kuusen tulevalle joululle ja sitoo merkiksi nauhan kuusen latvaan odottamaan joulua. Tämähän nyt kuulostaa ihan hullulta; heinäkuussa valitaan joulukuusi.. Jep, se on kuulkaa tarkkaa hommaa ja antaumuksella se on vitsa väännettävä! Joulukuusen valinta on vuotuinen perinne ja jokaisella valintakerralla kaikki tietenkin ovat sitä mieltä, että oma valinta on se paras! Nauhan väristä sitten talvella lumisohjossa taistellessa  tiedetään, mikä kuusi on kenenkin. Että nyt on ensimmäiset jouluaskareetkin sitten tehty :)

Mansikka ♥

Sunnuntai käytettiinkin sitten rentoiluun ja piha-askareisiin ja ehdimmepä myös käydä nauttimassa virkistävät jäätelöt järvenrannassa. Kerrassaan mainio kesäviikonloppu♥ Näitä soisi tulevan vielä monen monta tänä kesänä!  Tulevalle viikolle on luvattu helteitä ihan koko Suomeen, joten nyt vaan uikkarit esiin ja rannalle!


Nautinnollista alkavaa viikkoa Sinulle! 


perjantai 21. heinäkuuta 2017

Viikkokatsaus vko 29

Huomenta kaverit! Viikko se vaan on edellisestä viikkokatsauksesta taas vierähtänyt ja jälleen mennään Perjantaita, huh! Aika (ja kesä!) kuluu kyllä sellaista vauhtia että heikompaa jo hengästyttää :) Ajan ja päivien nopean kulumisen huomaa myös jo laiskasta postaustahdistakin, hupsista. Mutta kyllä se kirjoitustahtikin tästä vilkastuu kun syksy taas koittaa! Kulunut viikko ei ole ollut täällä ruudun toisella puolen mitenkään maailman parhain mutta on niitä mukaviakin hetkiä joukkoon onneksi mahtunut! Onhan se vähän niin, että ensi vilkaisulla tulee helposti ajateltua ettei mitään erikoista ole tapahtunut mutta sitten kun oikein alkaa miettimään niin kas vaan, kivoja hetkiähän on ollut useita! Mennään nyt sitten niihin; Kuluneella viikolla..

Ihastuin uudestaan..
Kaulakoruun, jonka pukeutumishuonetta siivotessa löysin aarrearkustani. Aarrearkun virkaa hoitaa kenkälaatikko, joka kätkee sisäänsä erilaisia koruja ja muita asusteita, joita ei ihan joka päivä tule käytettyä.  Olisi ihanaa saada pidettyä esillä kaikki nämä laatikossa majailevat yksilöt, silloin niitä muistaisi välillä käyttääkin, mutta kun kaikki vaan ei yksinkertaisesti mahdu kampauspöydälleni. Toisaalta, aika monia näistä kaunottarista säilytän jokatapauksessa omassa ostopakkauksessan, niin eivätpä ne silloinkaan ihan näytille asti pääsisi. Säästän muuten aina kivoimmat ostopakkaukset, -purkit ja -paperipussit mitä tuotteiden mukana tulee enkä koskaan heitä esimerkiksi korujen alkuperäisiä laatikoitakaan pois. Minusta itse pakkaukset on monesti itsessään jo tosi kauniita ja toimivat tietyssä määrin varsin kauniina katseenvangitsijoinakin.

Lempikoruja aarrearkun kätköistä :)


Innostuin..
Sanamagneeteista joita löysin Granitista. Näin jo joskus tosi kauan aikaa sitten jossakin lehtiartikkelissa näitä hauskoja magneetteja ja kun kauppareissulla nämä huomasin, sujautin pakkauksen epäröimättä ostoskoriin. Intoani lisäsi vielä se, että kerrankin löysin tekstiaiheisia asioita, jotka on kirjoitettu ruotsin kielellä! Niitä nimittäin harvemmin tulee vastaan! Toki jos sinulla on tietoa mistä löytyisi esimerkiksi oveen tarkoitettu tervetuloa-kyltti ruotsiksi niin huikkaa toki kommenttiboksiin. Lähes poikkeuksetta Suomessa myytävät tekstiaiheiset sisustustavarat on kirjoitettu englanniksi tai suomeksi. Luulen, että näiden pienten ihanuuksien kanssa vierähtää tovi jos toinenkin kun erilaisia hauskoja lausahduksia muodostellaan.. :)

Sanamagneetit, askaretta viikonlopulle :)


Humputtelin..
Eli vietimme äiti-tytär laatuaikaa tyttäreni kanssa. Olimme etukäteen sopineet, että torstaina minä pidän lomapäivän, vietämme yhteistä päivää oikein ajan kanssa ja suuntaamme kaupungille. Teemme juuri sitä, mikä hyvältä tuntuu, kelloon katsomatta :) Tyttäreni toiveena oli nauttia päiväkahvit Starbucksissa ja lounastaa Friends & Burgersilla, kiertää kaikki mahdolliset kaupat, joista voisi löytyä mitään vähänkään kiinnostavaa ja tyttömäistä. Useampi tunti siinä sitten kuluikin humputellessa ja voi vitsit, miten oli kiva päivä! Pitäisi oikeasti useamminkin pitää tällaisia yhteisiä rentoutumispäiviä :) Meillä on tapana huomioida näissä päivissä myös ne, jotka eivät saa pääse osallistumaan mukaan ja tuoda pieniä yllätyksiä tullessamme. Niinpä kotijoukotkin saavat sitten osansa tyttöjen reissusta ja tulevat huomioiduiksi :)

Friends& Burgers
= Best burgers
Suosittelin..
Naaupurilleni maailman parasta kuivashampoota. Siis en sen vuoksi, että hän sitä olisi varsinaisesti tarvinnut vaan yleisesti kun puhetta tuli kauneudenhoitoon liittyvistä suosikeista. Tämä Batisten kuivashampoo on kyllä omien arkiaaamujeni pelastaja! Aamuisin hiukseni sojottavat peikkomaisesti jokaiseen ilmansuuntaan ja ilman tätä kyseistä tuotetta en saisi hiuksiani taltutettua edes siedettävään kuosiin. Kiitos Maailmalle tästä tuotteesta! Lisäbonus hurmaavasta tuoksusta.


Arkiaamujen pelastaja!

Olin kiitollinen..
Tyttäreni ja ystäväni puolesta, kun he maanantaina viettivät päivää yhdessä pomppien trampoliinipuisto-Rushissa ja touhusivat keskenään. Ystäväni on tyttäreni kummitäti ja minulla on ollut ilo jo vuosia seurata myös heidän ystävyyttään. Minä ja ystäväni puolestaan olemme tunteneet toisemme lähes parikymmentä vuotta ja olen äärettömän kiitollinen, että tyttäreni saa myös nauttia hänen seurastaan. Olemme aikoinaan tutustuneet yhteisen työpaikan kautta ja vuosien varrella on tullut kyllä koettua yhdessä yhtä sun toista. Tällainen ystävä on kultaakin kalliimpi! Kiitos Rakas P ♥


Ystävykset A & M

Pahoinvoin..
Oikeastaan koko viikon. Tämä ei nyt kyllä millään tapaa ole kuluneen viikon parhaita hetkiä, mutta koska tunne on ollut koko viikon niin kokonaisvaltainen, niin menköön se nyt tähän listaan myös. Tiedättekö sen tunteen, kun ei -niin mukavia- uutisia kuullessa voi pahoin sekä henkisesti että fyysisesti? Ruoka ei maistu, unta ei saa ja vatsaa kourii niin kuin joku kauhalla kaivaisi? Pahaolo tulee aaltoina ja kouraisuina eikä oikein tiedä, miten päin olisi hyvä olla? Tunne on kamala ja toivon todella, että kaikki maailman asiat kääntyisivät parhain päin, ihmiset olisivat armollisia toisilleen ja olotila vaihtuisi normaaliin hyvinvointiin. Jotenkin näitä surullisia ja huonoja uutisia on taas tälle vuodelle tullut jo ihan riittämiin joten jos joku, joka näistä asioista jossain päättää on kuulolla, niin täällä olisi toiveissa seesteinen loppuvuosi ilman huonoja uutisia.

Odotan..
Viikonlopun alkua ja illan nimpparijuhla-bileitä! Mieheni puolen suvussa kiertävän nimen nimipäivää vietetään tulevana maanantaina mutta koska osa porukasta on tuolloin reissussa jossakin päin maailmaa,  vietämme nimipäivä-juhlia jo tänään. Tykkään hurjasti siitä ajatuksesta, ettei niin pientä juhlaa olekaan, mitä ei kannattaisi jollakin tapaa juhlia ja siksipä tänään suuntaamme anoppini luokse juhlahulinoihin. Olemme mieheni kanssa keksineet tosi hauskat yllätykset kaikille sankareille ja en meinaa malttaa odottaa, että pääsemme näkemään lahjan saajien ilmeet yllätyksien paljastuessa :) Odotus on mielestäni myös puolijuhlaa joten ehkäpä myös edellä mainitsemani kokonaisvaltainen pahaolo on pikku hiljaa vaihtumassa kokonaisvaltaiseen hyvään oloon? Näin ainakin toivon!

Pirtsakkaa Perjantaita!


keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Stand by Me

Pirteää keskiviikkoa ystäväiset! Tuleeko muille otsikosta mieleen iki-ihana ystävyydestä kertova klassikkoelokuva ja samaisen elokuvan tunnusbiisi? Hassua, kuinka jotkut kappaleet vievät ajatukset ja muistot menneeseen ja mieleen tulvii hetkiä elämän eri vaiheilta. Sepä kai se musiikin yksi parhaita puolia onkin. Ihanien kappaleiden lisäksi on tietenkin kaikki ah, ei niin kivat korvamato-biisit, jotka jäävät soimaan päässä rasittavuuteen asti (itsellänihän kyseinen kappale on soinut päässä jo useamman päivän, pahoittelut, jos joku muu nyt postauksen myötä kokee saman kohtalon!). Elämässä on myös paljon muitakin asioita, jotka seuraavat mukana minne sitä sitten meneekin. Paljon on myös asioita, jotka kulkevat mukana ainoastaan hetken tai ehkäpä vain jonkin aikaa. Muistot ovat kuitenkin niitä, jotka hyvässä lykyssä kulkevat mukana läpi ihan koko elämän.




Täällä on tullut viimeaikoina mietittyä ja pohdittua, mitä kaikkea sitä elämässä mukanaan kantaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Järjestelin menneenä viikonloppuna vaatehuoneeksikin kutsuttua, niin sanottua ylimääräistä(?) huonettamme (jota hienommalta nimeltä voisi kutsua myös pukeutumishuoneeksi) ja totesin, että kaikkea roskaa sitä kaappeihin ja hyllyihin ajan saatossa kertyykään! Sen roskan seasta välillä kyllä löytyy ihan aarteitakin! Sellaista, joka aiheuttaa vilunväreitä ja esimerkiksi sen, ettei järjestely ja siivoaminen sujukaan ihan niin nopeasti, kuin aluksi tuli ajateltua. Tällä kertaa löysin laatikollisen vanhoja kalentereita ja päiväkirjoja, joita jäin toviksi selailemaan. Kirjoitin päiväkirjaa reilusti yli parikymppiseksi asti ja mietin nyt parhaillaan, mitä näille vanhoille muistoille pitäisi tehdä. Toisaalta en niitä poiskaan raaskisi heittää,  niihin kun on vuodatettu hurja määrä merkittäviä hetkiä elämän eri vaiheilta. Mutta sitten taas, kaikkea ei voi hillota varastossa (tai pukeutumishuoneessa) loputtomiin ja mitäänhän täältä ei kukaan lopulta mukaansa saa..




Tavaroiden lisäksi sitä välillä havahtuu myös miettimään, minkälaisia ihmisiä elämä on matkan varrella mukanaan tuonut. On ihmisiä, joita tapaa satunnaisesti ja joiden kanssa vaihdetaan kuulumiset small talkin muodossa, on ihmisiä jotka ovat kuuluneet elämään since forever. On henkilöitä, jotka ovat tippuneet vähän kuin tähtenä taivaalta jossakin ehkä yllättävässäkin tilanteessa silloin, kun heitä tietämättäänkään on kaivannut ja sitten on ehkä myös heitä, jotka eivät välttämättä paikkaansa ansaitse mutta ovat matkan varrella jotenkin mukaan kuvioihin tulleet. Näissä henkilöissä on vähän sama kuin päiväkirjoissa, mitä heidän kanssaan pitäisi tehdä? Ihmisiä ei oikein voi heivata roskakoriin samoin kuin tavaroita. Tärkeintä kai kuitenkin on se, että henkilöt joilla itsensä ympäröi, ovat sellaisia, joiden seurassa saa olla oma itsensä, heidän seurassaan ei tarvitse tuntea jännitystä, pahaa mieltä tai pelätä. He tuntevat minut ja minä heidät. Tiedän, että he ovat siinä silloin kun tarvitsen ja he tietävät, että minulla on olkapää johon nojata kun siltä tuntuu. Tiedän, että voin luottaa ja he luottavat.




Eilen aamulla työpaikan parkkipaikalla minua vastassa oli hellyyttävä näky; Työtoverini auton etupenkillä istui turvavöissä Herra Nalle ja odotti ystävänsä työpäivää päättyväksi, jotta voitaisiin körötellä sitten yksissä tuumin kotiin :) Ystävyyttä voi olla hyvin erilaista, parasta kuitenkin on, että se saa hymyn huulille ja auttaa jaksamaan, vaikka sitten sen yhden työpäivän verran!


Odottavainen Herra Nalle


♥ Halaus Ystäville ja Ystävyydelle ♥


P.S. Päiväkirjat sekä kalenterit löysivät kuin löysivätkin paikkansa ja saivat ainakin vielä toistaiseksi jäädä sittemmin siivottuun ja järjesteltyyn pukeutumishuoneeseen :) 

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Viikkokatsaus vko 28

Kaunista Perjantai aamua kamut! Täälä aamu alkoi hieman takellellen, sillä uni olisi maittanut hieman pidempään ja lisäksi ajattelin, että tänään on vasta torstai. Heräämistä ei yhtään helpottanut kylmyys, jonka vieressäni puhaltava tuuletin aiheutti mutta hieman kun silmiäni sain avattua ja tajusin tänään olevankin jo perjantai, muuttui ääni kellossa :) Kuuma kahvi mukissa ja kotitoimisto valmiuksissa niin tästä se päivä taas käynnistyy! Iki-ihana Perjantai (isolla P:llä) on täällä taas!
Viikkoon on mahtunut paljon kivoja tapahtumia joten eiköhän katsahdeta, mitä kaikkea sitä on tullut tehtyä. Kuluneella viikolla..

Bongasin..
Vaatekaapin siivouksen yhteydessä, että omaan yhtä sun toista vaatetta, joka ei ole väriltään musta, harmaa tai tummansiininen! Selkeästi on kesämieli ja vaatekaappiin on muuttanut kevään ja kesän aikana enemmän ja enemmän vaaleaa puettavaa, mikä on varsin mukavaa. Tämän kesän ehdoton suosikkiväri on murrrettu roosa. Siis se sellainen vanhanajan vaalenpunainen vai miksi tätä väriä nyt kutsua halutaankaan. Olin muuten tipahtaa tuolilta kun ensimmäiset mainokset SYKSYN muotitarjonnasta tipahti  viime viikolla sähköpostiini. Siis NYT JO? Eikö kesääkään saa viettää enää rauhassa vaan todella jo heinäkuussa aloitetaan syysvaatteista kohkaaminen?! Kyllähän minä ymmärrän, että koulut alkavat jo kuukauden päästä mutta eikö esimerkiksi elokuun alku olisi parempi? Vastahan tässä on ensimmäisistä kunnon kesäpäivistä päästy nauttimaan. Kaupoista alkaa kohta varmaan jo löytymään ensimmäiset joulukalenteritkin, ucsh!



Pakottauduin..
Katsomaan Sons Of Anarchyn viimeisenkin kauden jaksot ja mietin kyllä kiivaasti, että aika monet sarjat pitäisi osata lopettaa parin ensimmäisen kauden jälkeen. Oli kyllä sellaista pakkopullaa pari viimeistä kautta, että huh huh. Olen huomannut muissakin sarjoissa, että kun väkisin tekemällä tehdään niin koko sarja menettää kiinnostavuutensa. Tämä ihan ilmaiseksi vinkiksi kaikille, jotka TV-produktioissa työskentelevät, että joskus pitäisi osata lopettaa ajoissa. Pakkohan se oli kuitenkin katsoa ja toivoa, että sarja saisi arvoisensa lopun.  Viimeiset jaksot mielessä oli lähinnä kellon vilkuilu ja ajatus siitä, että mitenköhän tämä koko homma päättyy kun kaikki on jo tapettu..

Rentouduin..
Alkuviikosta, kun vihdoin pakkasimme rantakassiin uikkarit ja pyyhkeet ja suuntasimme rannalle! Aurinko lämmitti kasvoja ja kesätuuli tuiversi hiuksia, tuli ihan jopa kesäinen fiilis. Rakastan sitä tunnetta, kun paljaat varpaat saa upottaa rantahiekkaan ja aurinko lämmittää lämpimästi kasvoja, ihana, ihana kesä! Saapa nähdä, kuinka pitkälle rantakelejä riittää tänä kesänä. Joskus on päästy vielä syyskuussakin nauttimaan uimarannan fiiliksistä. Tänä vuonna sopisi olla samoin. En pistäisi yhtään pahakseni!



Harmittelin..
Oman kesälomani lyhyyttä (viikko elokuussa) nyt kesäkuukausina ja vaikka olenkin tähän loma-asiaan ehtinyt jo asennoitumaan ja tiedän oman lomani koittavan sitten joskus kun täällä Suomessa ei aurinko edes näyttäydy, niin kyllä se harmistus aina välillä nostaa päätään. Ystävien ja kavereiden Facebook- ja instafeedit täyttyvät mitä kauneimmista lomakuvista ja upeimmista lomakohteista ympäri maailman ja minä se vaan nökötän työpöytäni edessä. Onneksi työaikani arkisin päättyy jo hyvissä ajoin iltapäivää jolloin arkisinkin ehtii vielä vaikka ja mitä! Aiemmin mainittuna rantapäivänä huomasin sen hyvän asian, että uimarannalle kun suuntaa vasta kolmen maissa niin tilaa alkaa taas löytymään aamun ensimmäisten polskijoiden jo suunnatessa kotejaan kohden. Että ei välttämättä ole yhtään hullumpi idea rantautua vasta hieman myöhemmin. Lopputulemana siis ihan win-win- tilanne, jos positiivisesti haluaa ajatella :)

Tutustuin,.
Kahteen uuten ja mitä suloisempaan koiraystävään! Yhtäkään valokuvaa en kyllä näistä iloisista palleroista saanut (tai malttanut) napata, mutta voi miten suloisia olivatkaan! Kuluneella viikolla tuli myös treffattua pariinkin kertaan ystäviä, joiden kanssa ei hetkeen olla ehditty tapaamaan. On se vaan ihanaa, että ystäviä ja kavereita löytyy hyvinkin erilaisista ympyröistä ja mikä parasta, vaikkei aina usein ehdittäisi fyysisesti nähdäkään, niin aina juttu jatkuu siitä, mihin viimeksi on jääty. Kuulumiset saa arkisin helposti vaihdettua whatsupin tai messengerin kautta mutta kyllä se on vaan kivaa tavata ja kahvitella ihan kasvotustenkin♥

Unelmoin..
No siitä -sitten joskus- koittavasta kesälomastani. Vaikka olen onneksi myös osannut nauttia täysin siemauksin Suomen upeasta kesästäkin, niin silti ajatukset kieltämättä välillä karkailevat tulevaan, oikeaan kesälomaan. Niihin hetkiin, kun aamuisin saa nauttia aamupalan kiireettä ja päivän tärkein kysymys on luetaanko kirjaa vai pelataanko pelejä. Hetkiin, jolloin saa vaan olla ja mennä sinne, mikä minäkin päivänä vaikuttaa tunnelmaan sopivalta. Jos siis vietät aamuasi tänään juuri näissä asetelmissa niin olet mielessäni, voi kunpa minäkin ♥

Nautin..
Mustikka-kookossmoothiesta, jonka reseptin jaoinkin jo eilen . Tätä herkkua on tullut tehtyä kuluneella viikolla useampaan kertaan, sillä niin hyvää tämä mustikka-kookosherkku on! Vielä jos kohdalle osuu lämmin kesäilta, kuten tälle viikolle muutamia on sattunut, niin iltapala terassilla auringon laskiessa kruunaa kyllä koko komeuden. Jos et vielä ehtinyt reseptiä kokeilemaan, niin suosittelen lämpimästi! Sopii muuten viikonlopun rentoihin ja kiireettömiin aamuihin vallan mainiosti :)




Ihanaista Perjantaita ystäväiset!


torstai 13. heinäkuuta 2017

Mustikka & Kookos ne yhteen sopii

Sen lisäksi, että rakastan kaikkia marjoja ja hedelmiä, pidän hurjasti myös kookoksen mausta. Kookoksen ja suklaan lempeä yhdistelmä on mielestäni taivaallinen! Usein lisään kookoshiutaleita aamujuomaani smoothieen tuomaan pehmeyttä ja tuulahduksen etelän vivahteikasta makua. Smoothie on usein helppo ja nopea valmistaa ja hyvässä juomapullossa sen saa myös mainiosti napattua mukaan työmatkalle. Niinpä kun sähköpostiini kilahti tämä suussa sulava kolmikerroksinen smoothie-resepti, joka sisältää myös toista suosikkiani mustikkaa, oli ryhdyttävä samointein hommiin! Tällä kertaa kyseessä oli iltapala-smoothie, sillä tämän reseptin valmistus vie hieman enemmän aikaa, mutta täyttävyytensä vuoksi oli oikeastaan varsin hyvä vaihtoehto perinteiselle avokaadoleipä- iltapalalle. Mustikat sisältävät paljon vitamiineja ja antioksidantteja joten näillä luonnon omilla antimilla sopiikin herkutella oli sitten kyseessä aamu- tai iltapala :) Pian kun uusi mustikkasato taas kypsyy, saa pakastimeenkin poimittua uusia marjoja tulevan talven päiviä piristämään!



Mustikka- kookossmoothie
(kahdelle)

Kreikkalaista jogurttia (vähärasvainen)
1 purkki kookosmaitoa
2 banaania
1 pussi pakastemustikoita
Kookoshiutaleita
Vaaleaa agavesiirappia
(tuoreita mustikoita koristeluun)


Aloita erottelemalla purkissa oleva kookoskerma ja kookosvesi. Tämä käy helposti niin, että nostelet lusikalla purkin päällimmäisenä olevan kerman erilliseen lasiin tai kulhoon. Purkkiin jää jäljelle kookosvesi, jonka voit kaataa toiseen astiaan.

Ensimmäinen kerros: Sekoita kulhossa 3 dl kreikkalaista jogurttia, i dl jäisiä mustikoita, 6 ruokalusikallista kookosvettä ja yksi lusikallinen agavesiirappia. Sekoita kaikki ainekset keskenään, kunnes seos on tasainen ja sileä.  Kaada seos kahteen lasiin ja laita lasit pakastimeen vähintään 20 minuutiksi, niin että seoksen pinta on hieman jäätynyt.

Toinen kerros: Sekoita kulhoon 1 banaani, 2 ruokalusikallista mustikoita, 2 ruokalusikallista kookoshiutaleita, 1 ruokalusikallinen agavesiirappia sekä loput kookosvedestä. Sekoita kaikki ainekset keskenään kunnes seos on taas tasainen ja sileä. Ota lasit pakastimesta ja kaada varovasti ensimmäisen kerroksen päälle. Laita lasit uudestaan pakastimeen vähintään 15 minuutiksi, niin että pinta on hieman jäätynyt.

Kolmas kerros: Sekoita kulhoon 1 banaani, loput kookoskermasta, 2 ruokalusikallista kookoshiutaleita ja ruokalusikallinen agavesiirappia. Sekoita ainekset keskenään niin, että seos on tasainen ja sileä. Ota lasit pois pakastimesta ja kaada kolmas kerros varovaisesti edellisten kerroksien päälle. Koristele halutessasi muutamalla tuoreella mustikalla ja nauti!



Herkullista Torstaita!


tiistai 11. heinäkuuta 2017

Kesäloman ihanuus ja kamaluus

Etenkin kesäisin saamme lukea ja kuulla eri medioista siitä, kuinka kauan odotettu kesäloma vihdoin koittaa ja sitten mikään ei menekään niin kuin on ajateltu. Kesälomaan liittyy paljon odotuksia ja toiveita mutta kun loma sitten aikanaan alkaa, ei odotukset käykään ihan yksiin. Päiväkotien ja koulujen pitkät kesälomat aiheuttavat monissa perheissä oman rumbansa; miten saada lastenhoidot järjestettyä niin, että kaikille löytyy sopiva paikka kesäpäivien viettoon. Tämän lisäksi sitten vielä vanhempien toiveet ja yhteistä aikaa koko porukan keskenkin olisi kiva jossakin välissä viettää. Puhumattakaan perheistä, joissa on vain yksi vanhempi, ei lomia lainkaan tai hoitopaikkaa ei läheltä löydykään. Aikamoisia järjestelyjä sitä on itsekukin vuosien saatossa saanut tehdä.

Bongasin eilen Iltasanomien artikkelin kumppanin ajatuksista ja mielestäni tämä sopi hyvin myös tähän kesäloma-aiheeseen. Jutun pääset lukemaan tästä. Kyseessä on 20 kysymystä, joita suositellaan käymään läpi puolison kanssa vaikka parisuhdetta olisi takana jo pidempikin ajanjakso. Vastausten sanotaan artikkelissa saattavan olla yllättäviäkin.



Helposti sitä tulee luultua tai oletettua, että toinen varmasti haluaa tehdä näin tai noin (koska onhan aikaisemminkin tehty ja oltu), mutta mitä sitten jos näin ei olekaan? Oivana esimerkkinä seuraava, joka meillä kotona tapahtui muutama viikko takaperin: Ehdotin miehelleni, että tekisimme lounaaksi jotain ruokaa kalasta, johon hän yksiselitteisesti totesi, ettei oikeastaan pidä kalasta. Minä jäin suu auki hämmästelemään ja änkyttämään, että miten niin et pidä? Olemmehan syöneet kalaa vuosi vuodelta mitä enenevissä määrin enkä koskaan ole kuullut, ettei hän oikeasti pidä kalasta! Niin, näin olin vain itsekseni olettanut mutten koskaan ole kysynyt. Tämän kala-episodin jälkeen sisälläni asuva pieni mietiskelijä alkoi tietenkin pohtimaan, että niin mistä muusta hän ei ole kertonut jos ei kalasta :)



Itse meinasin ottaa tuon yllä mainitsemani kysymyspatteriston esiin ihan vaan jo pelkästä mielenkiinnosta ja vastata ainakin itsenäisesti, mitä oletan mieheni ajattelevan ja saatanpa kyllä pyytää häntäkin vastaamaan samoihin kysymyksiin. Ehkei tätä nyt kannata ottaa esiin jos hermo on muutenkin tiukalla ja kesäloma-stressi painaa päälle, mutta ideana tämä on mielestäni varsin mainio. Eipähän tule sitten yllätyksenä kun olettaa toisen haluavan viettää kesälomaa keskellä korpea vaikka todellisuus onkin jotain aivan muuta..

Toivon kuitenkin, että ihan jokainen pääsee viettämään kauniita kesäpäiviä on yhteistä lomaa tai ei. Tärkeintä kuitenkin on rentoutuminen ja akkujen lataaminen, yhdessä tai erikseen. Kukin valitsemallaan tyylillä.

Ihanaista Keskiviikkoa!

Edit: Kirjoittaja on selkeästi aikaansa edellä, sillä tänäänhän onkin vasta tiistai😄 Hyvää tiistaitakin sitten vaan!



sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kesällä kerran

Sunnuntai huomenta! Aamukahvit on jo nautittu terassilla kukon laulun aikaan, auringon noustessa puiden takaa. Se on täällä vähän viikonloppu- tai loma-aamujenkin kirous se kun kello arkisin soi puoli viisi; harvoinpa sitä sitten vapaapäivinäkään kovin paljon myöhempään osaa nukkua. Minä kyllä tykkään aamun hiljaisista hetkistä kun muu kaupunki vielä uinuu. Koiraystävät pitävät huolen siitä, että ruoka tarjoillaan ajoissa oli sitten tiistai tai sunnuntai. Myönnettäköön, että joskus olen kyllä hieman tuntenut itseni huijatuksi kun nämä kaverukset herättävät ruokakippoja kolistellen, että ruoka-aika olisi jo ovella ja sitten kun ateriat on nautittu ja kulmakunnan muille koirakavereille on tervehdykset heitetty, nämä kaksi sankaria käpertyvät takaisin unille ja minä jään itsekseni hereille. Toisaalta, juuri näitä aamuhetkiä minä rakastan! Etenkin kesäisin kun valoa on tarjolla aikaisin aamusta ja kupissa on kuumaa kahvia. Aamun ensisäteet lämmittävät kasvoja sekä varpaita ja lintujen viserrys herättää pehmeästi uuteen päivään. Ne ovat niitä hetkiä joista saa ammennettua voimaa koko vuoden tarpeisiin.

Täällä vahdimme me ♥ 

Eilen koiraystävykset pääsivät kesän ensimmäiselle uimareissulle, toinen tarkoituksella oma-aloitteisesti, toinen uteliaisuuttaan hieman puolivahingossa. Tykkäsivät molemmat kuitenkin, märkä turkki viilensi juuri sopivasti ja laiturin nokkaan olisi itsekukin voinut jäädä loikoilemaan useammaksikin tunniksi. Jos jollakulla muuten on hyviä vinkkejä koirille sallituista uimapaikoista täällä pääkaupunkiseudulla niin vinkatkaahan kommenttiboksiin! Niitä kun ei mitenkään liiaksi tunnu olevan tarjolla. Tuusulan Firan montut täytettiin ilmeisesti jo viime kesänä, paikalla on nyt tyhjää täynnä olevat hiekkakuopat, mur! Kysynpä vaan, että mikä virka tällä kyseisellä paikalla nykyään sitten on?

Tänään suunnitelmissä on ainakin tavata ystäväni uusi perheenjäsen Armi-hauva♥ Uskoisin, että luvassa on paljon söpöilyä ja halailua pienen koiraystävän kanssa! Siitä varmasti lisää ensi viikolla!

Aurinkoista kesäsunnuntaita!


P.S. Alla olevasta kuvasta ei kannata etsiä kahta iloista hännänheiluttajaa, sillä niitä ei näy! Vaikka siellä jossain kyllä ovat ja nauttivat kesäpäivästä lehmien tapaan, heinää syöden :)

Siellä jossain ne koirat kyllä on ♥ 

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Viikkokatsaus vko 27

Huomenta kaverit! Se on perjantai täällä taas. Niin nämä viikot vaan hujahtaa ja kohta huomaamme että joulu tekee taas tuloaan, hah! No joulut sikseen ja keskitytään tähän kesään nyt kuitenkin. Vaikka pakko hieman mainita, että on se kumma kuinka harvinaisen kylmällä säällä kesä meitä nyt hellii, etenkin kun eilen lehdessä puhuttiin kesän(!) lumensyvyysennätyksestä. Siis heinäkuussa, keskikesällä. Että kyllä se varmaan niin on, että jos haluaa kesällä oikesti nauttia lämmöstä niin kannattaa suosiolla lomailla jossakin ihan muualla kuin Suomen kamaralla. Ei tosiaan voi tietää, tuleeko heinäkuussa lunta vai paistaako aurinko, huh.

Kulunut viikko oli yllätys yllätys, kiireinen mutta myös varsin mukava. Tapahtumia ja tilanteita oli paljon ja etenkin ystävien ja sukulaisten näkeminen on ilostuttanut useamman kerran kuluneella viikolla. Mennäänpä siis suoraan viikon parhaisiin hetkiin! Kuluneella viikolla..


Istutin..
.. Muutaman kukan pihallemme. Oikeammin istutin kukat kylläkin ruukkuihin, mutta joka tapauksessa. Koska en puukenkien maasta ehtinyt tuoda tuliaisena yhtäkään kukkaa, halusin kuitenkin jotain uutta ja piristävää pihallemme. Maailmalle kiitos siitä, että asumme valtavan kukkakaupan lähellä! Kaupassa tulee vierailtua useamman kerran kuukaudessa, usein ihan viikottain ja viime viikolla jopa useamman kerran eräänä päivänä. Harmittaa vaan vietävästi kukkien hinnat Suomessa, mutta vannon että sinä päivänä kun asun lähempänä keski-Euroopan kukkaketoja, niin minulla on aina tuoreita kukkia jokaisessa huoneessa! 

Laventelin väri ja tuoksu ♥


Iloitsin..
.. Sukulaisten ja tuttujen paikkojen näkemisestä Hollannissa. Vaikka itse reissun syy ei mikään iloinen ollutkaan, olin äärimmäisen hyvilläni kuitenkin siitä, että tapasin rakkaita sukulaisiani Hollannissa. Paljon tuli kaivettua muistoja menneisyydestä ja vierailtua lapsuudesta tutuissa maisemissa. Alankomaiden aakeus ja laakeus oli juuri niin kaunista kuin muistinkin ja Hollantilaiset aivan yhtä iloisia kuin ennenkin :) Hollanti voisi olla myös tosi kiva paikka asua! Talot ovat vähän kuin piparkakkutaikinasta veistettyjä ja ilmasto ympäri vuoden mukavan lempeä.

Lounastin..
.. Entisen työtoverini kanssa keskiviikkona ja olipa kyllä mukava nähdä. Ystäväni oli kesäkuun alussa legendaarisella Route 66- reissulla Amerikassa ja matkakuulumisia vaihdettiin puolin ja toisin. Matkailu taitaa olla lukemisen lisäksi, molempien intohimo ja niistäpä sitä aina tuleekin yhtä sun toista jutusteltua. Oli tosi mukava lounastuokio ja katkaisi taas mukavasti työpäivää kun välillä lähtee vähän tuulettumaan pois toimistolta. Mikäli haaveissasi on joskus lähteä ajelulle Route 66:lle kannattaa käydä tsekkaamassa ystäväni reissupostaukset täältä . Matkatuliaisena sain haaveilua varten (ja tulevia matkasuunnitelmia edistämään) minkäpä muunkaan kuin ihka-aidon Route 66 magneetin! Kiitos vain J!

Jonain päivänä.. ♥

Kokkasin..
.. Paahdettua tomaattikeittoa, josta tuli ihan todella maukasta! Bongasin reseptin ihanasta Eveliinalivin- blogista, joka muuten on ollut jo vuosia yksi lemppariblogeja seurattavien blogien listalla. Tämä paahdettu tomaattikeitto maistui taivaalliselta, yhtä hyvältä kuin ennakkoon ajattelinkin. Jos siis kaipaat maistuvaa tomaattikeiton ohjetta, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä reseptiä. Makuelämys on taattu ja mieli alkoi väkisinkin laukkaamaan Etelä-Euroopan lämpimille terasseille ;) Näen myös itseni nauttimassa tätä ihanuutta talven pimeinä iltoina, seurana rakkaimmat ihmiset ja lasillinen maistuvaa punaviiniä..


Huristin..
.. Autolla pitkin Alankomaita. Minä siis luonnollisesti olin apukuljettajana ja olen oppinut olemaan hommassa jo aika hyvä :) Yhteisiä autoiluvuosia on kertynyt jo niin monta, että molemmat tietävät kyllä oman paikkansa varsin hyvin. En juurikaan puutu muuhun kuin siihen, että kerron, mitä ympärillä ohi vilahtaa ja minne voitaisiin seuraavaksi mennä. Valitsen kartasta tai navigaattorista tiet (moottoriteitä vältellään viimeiseen asti) ja mukavimmat paikat pysähtyä taukoilemaan. En oikeasti koskaan neuvo ajamisessa, vaikka liikennesäännöt nykyään varsin hyvin osaankin, koska, noh, enhän minä osaa ajaa autoa. Välillä saatan kyllä jarruttaa myötätunnosta mutta muuten annan kyllä auton ajajan ajaa ihan itse!

Kohti lentokenttää ♥

Hämmästelin..
.. Kuinka paljon eläimiä joka puolella Hollantia oli! Siis ihan jokaisella pellolla tai ruohomätästä muistuttavalla alueella oli joko lehmiä, lampaita tai hieman yllättäen, suurimmaksi osaksi hevosia. Kaikkialla oli aivan valtavia peltoja eikä lainkaan aitauksia, eli uskoisin ihan jokaisen eläimen olevan varsin tyytyväinen omaan elintilaansa. Tai ainakin paikalla olevaan ruokatarjontaan, sillä peltoja oli silmänkantamattomiin. Aamiaisella hieman hymyilimme kun kaksi ratsastajaa kopsutteli menemään suoraan ikkunamme edessä. Varsin lauhkeita kavereita ja tottuneita ratsastajia nämä tuntuivat olevan :)


Aamiaisen seuralaiset ♥

Herkuttelin..
.. Maailman parhaalla tuliais-suklaalla! Muistan koko elämäni raahanneeni näitä nimenomaisia suklaita Hollannista itselleni tuliaiseksi ja niin tälläkin kertaa. Joudun tunnustamaan, että koska äitini on edelleen Hollannissa, niin saatoin joutua pyytämään häneltä lisätoimitusta suklaalle. Onneksi nämä eivät vie matkalaukussa suunnatonta tilaa, joten uskoisin pyyntööni olevan ihan toteutettavissa.. Kuinka täydelliseltä voi suklaan ja toffeen yhdistelmä maistua? 

Harvinaista Herkkua ♥

Nautin..
.. Kiinasta Suomeen lomailemaan tulleiden ystävien seurasta! Tapasimme kahvittelun merkeissä ja olipa kyllä huippua tavata taas ♥ On se vaan jännä, miten aikaa voi kulua paljonkin (okei, tässä tapauksessa nyt ei paljon kuukautta enempää) ja silti jutut jatkuu siitä, mihin viimeksi on keskusteluissa jääty. Arkisin pidämme yhteyttä lähinnä Messengerin kautta, joten sinänsä kyllä ainakin jollain tasolla tiedämme, missä kukakin menee ja mitä kenenkin arkeen kuuluu, mutta on se silti aina yhtä ihanaa nähdä ihan kasvotusten! Toivottavasti näemme vielä monen monta kertaa ennen ystäviemme paluuta maapallon toiselle puolen.



Tästähän kehkeytyikin varsin ystävä-painotteinen viikko, mikä tietenkin on parasta! Saapa nähdä, mitä ensi viikko tuo tullessan ja minne kaikkialle arjen ideat ja ehdotukset meitä viekään. Vaikka arki vietetäänkin töissä niin onneksi iltapäivät ja illat on aikaa tehdä ihan mitä huvittaa! Suunnitelmissa olisi ainakin käydä nauttimassa Skifferin Liuskat Liuskaluodolla ja jos sadetta piisaa ensi viikolle(sitähän ei varmaan ole kuitenkaan luvassa..), niin ainakin uusin Itse Ilkimys- elokuva on ainakin erään koululaisen toivelistalla :)

Ihanaa viikonloppua ja kaunista Perjantaita juuri Sinulle! ♥



keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Hamam-tunnelmaa

Kaunista keskiviikon iltaa kaverit! Eilisellä Citymarkettiin suuntautuneella kauppareissulla ihastuin tulisesti ja erittäin palavasti. Ihastuin nimittäin kotimaisen Finlaysonin Hamam-kylpypyyhkeeseen. Harvoin sorrun ensi näkemältä välttämättä ostamaan yhtään mitään (satunnaisia sattumuksia on kyllä saattanut joskus tapahtua), mikä poikkeaa normaalista kauppalistasta, mutta nyt olin myyty ensi näkemällä. Kaikki jotka joskus ovat kaivanneet kunnollista pyyhettä rantakarkeloihin, nyt kannattaa olla kuulolla. Pyyhe, joka ensinnäkin kuivaa oikeasti ihon kuivaksi, toisekseen on salonkikelpoisen näköinen fiinimmälläkin rannalla ja kolmanneksi, menee asiallisen pieneen tilaan, on nyt löytynyt, jihuu!

Rantalaukku pakattuna
(vain rantakelit puuttuu)

Hamam-pyyheliina on 100 prosenttista puuvillaa ja pyyhkeen toinen puoli on pehmeääkin pehmeämpää froteeta. Ja todella siis froteeta, joka myös kuivaa, eikä jätä nihkulia tunnetta iholle. Mikään ei nimittäin ole inhottavampaa kuin pyyhe, joka ei kuivaa, argh! No entäpä sitten se hinta. Pyyhkeen saa plussakortilla kampanjan ajan 12,95€ eli sanoisinko, että hinta on vähintäänkin kohtuullinen. Kampanjatuotteita voi ostaa 16.7. asti, eli mikäli sinäkin olet vailla pehmeää rantapyyhettä niin vielä ehtii hankkia omansa! Itse kiikutin kassalle pyyhkeen jokaiselle perheenjänelle ja saattaapa olla, että kipaisen kaupasta vielä muutaman ylimääräisenkin, ihan vaan varmuuden varalle..

Familon Ultra Hamam kylpypyyhe
(koko 90 x 180 cm)


Varsinaisia räntä rantakelejähän tässä vielä odotellaan mutta kyllä ne sieltä vielä. Tulevat sitten viimeistään elokuussa, jolloin toivottavasti päästään sitten nauttimaan koko viileän alkukesän edestä helteisistä kesäilloista, kääriytyneenä Hamam-pyyhkeeseen. Tai jos nyt saadaankin sitten räntää rantakelien sijaan, niin pakataan pyyhkeet matkalaukkuun ja suunnataan sinne missä aurinkoa riitää ihan jokaiselle päivälle!


Kaunista keskiviikkoa!


tiistai 4. heinäkuuta 2017

Elämä on

Huomenta ihanaiset! Pahoittelut lähes viikon kestäneestä blogihiljaisuudesta mutta kuten Facebookin puolella perjantaina kerroinkin, niin elämä saattaa välillä yllättää. Siitä johtuen jäi viime viikon viikkokatsauskin väliin, sillä lähdimme hyvin pikaisella varoitusajalla Hollantiin, saattamaan tätini viimeiselle matkalle. Tästä johtuen, en ehtinyt juuri muuta kuin laittaa pari vaatekertaa laukkuun ja suuntamaan lentokentälle. Että näin. Mutta nyt sitten ollaan taas takaisin arjessa ja nautitaan siitä kaikesta ihanasta, mitä meillä täällä maanpäällä on!

Majakka seisoi rannalla ylväänä kuten ennenkin
 ja auringonlaskun värit näyttivät ihan yhtä kauniilta
kuten mielessäni muistinkin ♥


Hollannista vielä sen verran, että kun edellisestä visiitistäni tuohon kukkien maahan on vierähtänyt jo tovi, niin kylläpä olikin ihana (vaikkakin surullisissa asioissa) palata tutuille seuduille pitkähkön tauon jälkeen! Toisaalta tuntui ihan siltä, että paikka olisi aivan uusi mutta toisaalta taas mieleen palasi kaikki muistot ja aivan selvästi muistin, missä jäätelöauto on käynyt kääntymässä ja missä sijaitsikaan se paras ruokakauppa :) Ruokakaupat ovat ulkomailla kyllä ihan parhautta! Taas tuli laukkuun napattua niin juustoja kuin lempparisuklaitakin. Muuta turismia emme sitten oikeastaan reissussa ehtineetkään harrastaa. Amsterdamin lentokenttä Schiphol taas oli mielestäni kokenut jonkinasteisen kasvojenkohotuksen ja yllätti ehdottomasti uudemmalla ja ehommalla ilmeellään. Edellisen kerran kentällä käydessäni näin ensimmäisenä maahan saapuessani maassa makaavan, verisen ja elottoman ihmisen, joten ehkäpä kaikki muu tuntui siksikin enemmän normaalilta. 

Hollantilainen Orkidea ♥


No entäs ne kukat sitten.. Voi apua, kunpa meillä täällä Suomessakin kymmenen kappaleen Pionikimppu maksaisi vaivaiset neljä (!) euroa! Tai 50 kappaleen ruusukimppu kymmenen euroa. Huokailin miehelleni kukkakaupassa, että kunpa meilläkin.. Ja vallinnanvaraa totisesti riitti, tykkää sitten enemmän hörhellyksestä tai yksinkertaisuudesta, kaikkea oli taatusti tarjolla. Olin suunnitellut tuovani mukanani muutaman kukkakimpun, mutta se sitten jäi kiireestä johtuen vain haaveeksi. Ehkäpä ensi kerralla sitten!

Touhukasta tiistaita kaverit!