torstai 22. helmikuuta 2018

Sportlov - hiihtoloman kuulumisia

Ihanaista pakkas-aamua kaverit! Blogin puolella on ollut hieman hiljaisempaa sillä täällä on kuulkaas ihan vaan lomailtu! Olen ihan tietoisesti vältellyt tietokoneen availua ja näppäimien näpyttelyä, keskittynyt yksinkertaisesti ihan kaikkeen muuhun; lukenut kirjoja, uinut uimahallissa, järjestellyt kaappeja, tehnyt palapeliä, nauttinut perheen yhdessäolosta. Tehnyt kaikkea sellaista, johon viime viikkoina ei ole ollut aikaa. Ja on ollut ihanaa! Välillä sitä selkeästi ihminen tarvitsee hetken, jolloin tekee kaikkea muuta kuin ehkä pitäisi ja se myös tekee ihan hyvää niin mielelle kuin sielullekin.

Olen helmikuussa työskennellyt varsin paljon kotoa käsin ja oikeastaan olen parin viimeisen viikon aikana käväissyt fyysisesti vain kääntymässä työpaikallani. Arvostan suunnattomasti etätyön mahdollisuutta ja vaikka ihmisistä valtavasti pidänkin ja työkavereita ehdottomasti arkeeni kaipaan, on välillä kiva olla myös anti-sosiaalinen, tietänette mitä tarkoitan? Kun sitten vielä olen tämän hiihtolomaviikon (joka meillä on kylläkin ollut sananmukaisesti Sportlov - urheiltu on ja paljon!) saanut lomailla, on helmikuu ollut kyllä ihan vertaansa vailla Jokaiselle lomapäivälle on keksitty yhdessä joku tai jotkut sportit ja sitten muu tekeminen (kuten lukeminen tai lautapelit) on järjestelty liikkumisen ympärille.

Ja on kuulkaas säätkin suosineet! Kerrankin talvi on ollut oikeasti nimensä veroinen ja lunta sekä pirteitä pakkaspäiviä on mahtunut enemmän kuin kukaan ehkä uskalsi edes toivoa. Muistan monesti todenneeni ettei ongelma ole säässä vaan pukeutumisessa ja niin se on näillä pakkasillakin ollut; kunhan vaan tarpeeksi pukee vaatetta niskaan niin hyvin tarkenee. Koiraystävien kanssa lenkkeillessä sitäpaitsi tulee auringonpaisteessa jopa kuuma, joten kerrospukeutumista on harrastettu oikein antaumuksella. Silloin sitä voi sitten näppärästi vähentää vaatetusta kun hikikarpalot alkavat valua otsaa pitkin..

Winter Wonderland ♥

Mutta nyt täällä suunnataan aamupalahommiin! Huomiselle on luvassa viikonparhaita hetkiä puhelimeen tallennettujen kuvien muodossa, joten palaillaan huomenna taas linjoille!


Aurinkoista Torstaita kaverit!

torstai 15. helmikuuta 2018

Ystävyydestä

Heippa ihanaiset! Eilen vietettiin ystävänpäivää ja olen niin iloissani, että tätä ystävyyden ja rakkauden päivää on vihdoin alettu viettämään myös täällä koti-suomessa ♥ Minusta päivän ajatus sekä idea on hyvin lämminhenkinen ja ei kai sitä koskaan voi liikaa iloita ja huomioida läheisiään? Vaikka luonnollisesti ajattelenkin niin, että jokainen päivä on hyvä päivä osoittaa rakkautta ja ystävyyttä niin onhan se kuitenkin kivaa, kun jonain tiettynä päivänä saa huomioida ihan erityisesti vai mitä mieltä olette?

Eilinen päivä oli muutenkin kerrassaan ihana, johtuen ystävänpäivän lisäksi myös samalle päivälle osuvasta syntymäpäivästäni! En oikeastaan koskaan ole pitänyt ikää numeroina juuri minään, ihan yhtä lailla hyvä tyyppi tai rakas ystävä voi olla 10 vuotias kuin 80 vuotiaskin. Kaikkia ikäryhmiä itseasiassa kuuluu omaankin ystäväporukkaani ja ihan jokaisesta olen iki-onnellinen!

Mitä se ystävyys sitten on?

Ystävyys on sitä, että tietää toisen olevan lähellä, henkisesti ja toivottavasti joskus myös fyysisestikin, vaikkei välttämättä sanottaisi sanaakaan..

♥ Ystävyys on tunne ja side toiseen! Ihmiseen, josta tykkää ja jota tekee mieli halata..

♥ Ystävään voi luottaa eikä ystävä tuomitse vaikka asioista oltaisiin joskus jopa eri mieltäkin..

♥ Ystävää on ikävä!


Toivottavasti kaikilla oli ihana ystävänpäivä eilen! Täällä heräillään pikkuhiljaa uuteen päivään (ja uuteen vuosikymmeneen!) ja ihastellaan aamu-unisin silmin upeaa kukkaloistoa kaikista niistä valtavan upeista kukkakimpuista, joita eilen juhlapäivänäni sain.

Kaunis kiitos kaikille onnentoivotuksista vielä tätäkin kautta ♥


Leppoisaa Torstaita ystäväiset!

Syntymäpäiväruusut ♥



perjantai 9. helmikuuta 2018

Viikon parhaat, vko 6

Heipparallaa ja ihanaista perjantaita ystävät! Kuluneelle viikolle on mahtunut sekä ihan tosi loistokkaita hetkiä että kröhöm.. ei-niin-loistokkaita tilanteita :) Siitä syystä tänään myös viikon paskimmat tyhmimmät.

Aloitetaan kuitenkin niillä huippuhetkillä, joita on ollut runsain mitoin. Kai se on vähän niin, että kun pitää silmät auki ja ajattelee positiivisesti, mahtuu niitä kivoja juttuja vähän tasaisempaan viikkoonkin. Kyse on kaiketi siinä, miten asioita ajattelee?

Viikon parhaat:

Blogin uusi banneri: Koska olen sellainen harrastelija-bloggaaja, jonka päätarkoituksena on ylipäätään kirjoittaa omasta arjesta ja jakaa hetkiä lukijoiden kanssa, en juurikaan ole a) ehtinyt b) innostunut c) halunnut ja d) osannut tehdä blogista visuaalisesti "myyvää" blogia. Niinpä olin ihan super-innoissani kun satuin nappaamaan kamerallani mielestäni kivan kuvan ja vielä onnistuessani liittämään kuvan blogin kansikuvaksi, jihuu! Kun vaan joku joskus taikoisi vuorokauteeni lisää tunteja niin mieluusti perehtyisin aiheeseen enemmänkin. Hauskinta oli se onnistumisen tunne, kun kuva ainakin noin niinkuin suunnilleen oli viimein oikealla paikalla. Tämähän siis tapahtui ihan tuosta noin vaan, as i wish.. Mutta miltä se teistä näyttää, ainakin tuo vähän väriä? Vaikka puhelimen kautta blogia lukiessa kuvaa ei taida näkyä, sillä ajattelin, että kun/ jos blogia lukee mobiilista, on helpompaa että koko blogi näkyy kännykän näytöllä "pienempänä" kuin normaali nettiselaimella luettuna? Kertokaahan toki jos teksti puhelimesta luettuna ylipäätään näkyy jotenkin hullusti! Yritän sitten toki parhaani mukaan muokata asetuksia ♥

Keväiset kukat ♥
(joiden nimeä en tiedä..)

Kukat & kevät: Juuri kun pääsin Tuulahdus keväästä- postauksessa mainitsemasta etten ihan vielä odota kevättä saapuvaksi niin kuinkas sitten kävikään.. Mielessä ei ole juurikaan muuta kuin ihanat kevään värit, keväisemmät tuoksut ja vaaleammat kodintekstiilit. Että pitikin sitten mennä ajattelemaan koko kevättä! Mutta ihanaa on kukat! Käväisin eilen vakkari-kukkakaupassani ja voi ihmiset, miten ihania juttuja sieltä löytyikään! Hillitsin itseni edes jollakin tasolla ja ostin ainoastaan heleän vaaleanpunaisia tulppaaneita sekä juurikin tuossa bannerissa näkyvät vaaleanpunaiset kukat, joiden nimeä en hortonomin tyttärenä edes tiedä.. Mutta näin sain siis pienellä vaivalla ja -summalla kotiin edes pienen henkäyksen kevättä!

Kevään värit  & Tulppaanit ♥ 

Falafelit: Koska koko meidän perhe on viime kuukausina siirtynyt enemmän ja enemmän kasvispainoitteiseen ruokavalioon (ei siis niin, etteikö kunnon pihvikin välillä maistuisi!), on sitä tullut kaivattua hieman lisää reseptivalikoimaa arkipäiville. Falafelit ovat olleet suuria suosikkejamme aina, mutta niitä on tullut nautittua lähinnä ravintolassa suoraan ruokalistalta ja pöytään kannettuna. Niinpä innostuimme kokeilemaan kaupan kuivatarvike-osastolta löytyvää valmis-seosta. Odotukset eivät olleet kovin korkealla (koska valmis kuivaseos) mutta tämähän oli oikeasti hyvää! Ensimmäisen kerran kokeilimme näitä lähinnä iltapalaksi testimielessä mutta koska koko setti katosi lautaselta alta aikayksikön, teimme seuraavana päivänä illalliseksi falafel-pitaleipiä. Voi autuus, kuinka hyviä nämä olivatkaan! Mieluusti olisin jakanut kuvan kurkulla, paprikalla, halloum-juustolla sekä tsazikilla höystetyistä leivistä mutta jostain kumman syystä, ei kamera ollut ensimmäisenä mielessä kun ruoka pöytään saapui ja niinpä minulla onkin ainoastaan tarjota kuva kyseisestä valmisseos-pussista, Mutta turhaa ei sekään ole, jos vaikka joku innostuu kokeilemaan kyseistä reseptiä :) Suosittelen lämpimästi!

Falafelit ♥ 

Harrastukset: Pienen tauon jälkeen, tammikuun alussa jatkuivat viikottaiset sulkapallovuorot ja se jos mikä on huippu-kivaa! Olin jo lähes unohtanut, miten kivaa pelaaminen on ja samoin myös sen, kuinka kuuma pelatessa tulee, huh! Mieluusti pelaisin useammankin kerran viikossa mutta ikävä tosiasia on se, että aika on hieman rajallista. Olemme kyllä hieman haaveilleet mahdollisuudesta, että niinä viikkoina kun kiire ei ole totaalisen mahdoton, voisimme satunnaisesti pelata toisenakin päivänä. Toivotaan, että tämä onnistuisi, ainakin ennen kuin kesä koittaa! Heppahulluus sen sijaan on ja pysyy! Vaikka omat ratsastustuntini ovatkin paraikaa tauolla, niin tyttäreni ratsastustunnit ovat omakin henkireikäni viikon keskellä! Se hetki, kun pään saa painaa hevosen kaulalle ja kädellä paijata pehmeää selkää, on jo ajatuksenakin ihana mutta että sen saa vielä fyysisesti ja oikeasti kokea, niin se on hetki kun kaikki huolet ja murheet painuu unoholaan. Niinpä taas parhaillaan kamppailen itseni kanssa ja yritän kuumeisesti löytää jonkin sopivan raon omillekin hepotunneille! Toivotaan, että siihen(kin) vielä löytyy sopiva tila kalenterista!

Kukat & kevät, osa 2: Edellä mainitusta kukkakauppa-reissusta kotiutuneena, kahvin kuppiini kaataneena, muistin alkuperäisen syyn, miksi olin edes alun alkaen lähtenyt kukkakauppaan. Nooh.. Syynä oli haaveilemani Magnolian oksat! Pikaisesti kaivoin puhelimestani toisen kukkikseni (=kukkakauppa) puhelinnumeron ja kas vaan, Magnoliat olivat juuri kuin tilauksesta saapuneet! Sittenpä sitä kaasupohjassa kukkakaupalle (jokuhan saattaisi ehtiä tyhjentää Magnoliavarastot juuri tällä samaisella hetkellä!) ja voi miten kauniita nämä yksilöt olivatkaan! Huokailin ja ihastelin jo kukkivia oksia mutta kotiin viemisiksi valitsin kuitenkin sellaiset yksilöt, joissa kukat vielä odottavat puhkeamistaan. Nyt näissä oksissa ei siis juurikaan ole mitään kuvattavaa joten kuvia luvassa sitten kun aika (ja kukat) on kypsä! No okei, jos joku sattuu vaikka miettimään, miltä Magnolian oksa näyttää, niin alla löytyy kuva :)

Magnolian oksa ♥ 

Viikon paskimmat tyhmimmät:

Pilalle mennyt matto: No kävipä tässä päivänä eräänä niin, että rakkaat koiratoverukset olivat keksineet, että jos ovi huoneeseen, johon ei oikeasti ole sallittua mennä, ainakaan ilman valvovaa silmää, jää kuitenkin  epähuomiossa auki, niin sinnehän sitä ehdottomasti on suunnattava! Kun arvatenkin kaikki mahdolliset karkkikätköt tyttäreni huoneesta oli tutkittu tuloksetta, löytyikin varsinainen aarrearkku nimeltään meikkipussi.. Arvaatte varmaan, kuinka iloinen oli meikkilaukun omistaja kun kaikki, siis ihan kaikki, huulirasvat ja huulikiillot oli testattu ja nuoleskeltu.. Oli siinä itsellä hieman naurussa pitelemistä kun kotiin tullessa vastaan astelee iloinen ja energinen nuorempi koiraherra, jonka värimaailma normaalista poiketen on pinkin ja punaisen sekoitus. Koko koira oli ympäriinsä huulikiiltojen peitossa joten syyllistä ei ollut vaikea paikantaa! Kun sitten huomasin eteisen maton, vaihtui hymy nanosekunnissa lähes itkuun. Apuaaa.. Anoppini käsin kutoma matto oli kaikkea muuta kuin valkoinen, alla olevasta saa ehkä hieman osviittaa lopputuloksesta. Eikä muuten lähtenyt edes pesussa puhtaaksi. Iloinen tietenkin täytyy olla siitä, ettei ystävykset olleet suuhunsa  mitään vaarallista napanneet mutta kyllä tämä tapaus ihan hieman sai hermoja kiristymään..

Matto ja uusi huulikiillollinen väritys..

Turhasta murehtiminen: Kuten joskus olen kaiketi kertonutkin, on minulla hieman taipumusta sortua harmittelemaan ja murehtimaan asioita etukäteen. Eikä siinä mitään, jos murehdittavat asiat olisivat edes jotenkin suureellisen merkittäviä mutta kun kuluneella viikolla olen murehtinut muunmuassa seuraavia asioita:

  • Kohta olen taas lukenut Stig Larssonin viisiosaisen kirjasarjan! Niinpä olen sitten jarrutellut ja yrittänut lukea                    H I T A A S T I kaikkia sarjan kirjoja pitkittääkseni lukuelämystä..
  • Sitten kun Olympialaiset loppuu niin on taas ihan tyhjä olo! Tätähän kannattaa murehtia etenkin sinä päivänä kun vietetään kisojen avajaisia..
  • Tykkään näistä kengistä (Timbereistä) niin kovasti etten haluaisi niiden kuluvan puhki! Olenkohan sitten ajatellut ainoastaan ihailla kyseisiä kenkiä eteisen hyllyllä..


Että kaiketi sitä maailma makaa mielessäni ihan hyvin, kun oikeiden asioiden sijaan murehdin tällaisia :)

Loistokasta viikonloppua ystäväiset!



torstai 8. helmikuuta 2018

Tuulahdus keväästä

Huomenta ystäväiset! Havahduin eilen siihen, että kauppojen mainokset ja sähköpostit alkavat pursuilla jo kevään värejä. Siis hetkinen, helmikuussa? Onhan siis totta, että aika menee hurjan nopeasti ja pian se kevät oikeastikin koittaa mutta silti. Vuosi vuodelta seuraavan kauden värit ja kuosit tuntuvat ilmestyvän kauppojen hyllyille aina aikaisemmin ja aikaisemmin enkä oikein näe itseäni vielä pukeutumassa kukkakuoseihin. (Kukkakuosit nyt eivät ehkä muutenkaan ole ihan minua..) Enkä kyllä muutenkaan ole ehtinyt suoda ajatustakaan keväälle, vastahan täällä alkoi talvi! Toki ottaisin kevään vastaan jo ihan vaikka heti huomenna mutta optimistina en oikeasti usko, että balleriinoja voisi laittaa jalkaan ennen kuin aikaisintaan huhtikuussa, jos siis edes silloinkaan. Mikäli aikaisemmat vuodet paikkaansa pitää, on pakkasta vielä vappuna ja luntakin vielä Pääsiäisenä..

Viime viikonloppuna kylläkin huomasin, että aurinko jo ihan hieman lämmitti (jos ei sattunut seisomaan paikallaan tai sellaisessa kohtaa, johon tuulee) ja talitintitkin lauloivat niin, että hetken ajattelin kevään jo olevan täällä.  Ei kuitenkaan ihan vielä. Vielä en anna itselleni lupaa haaveilla keväästä, sillä nyt kun kerrankin on talvi niin nautitaan hetki siitä! (mitä mä just kirjoitin?!) Maaliskuun ensimmäisenä voi lumet sitten sulaa kertaheitolla ja lämpömittari kohota reilusti plussan puolelle, eikö vaan?

Touhukasta torstaita kamut!

Kevään värit 

tiistai 6. helmikuuta 2018

Suuria tunteita & elämän realismia

Maailman korkeimpia rakennuksia, rasismia sekä kodittomuutta. Niistä oli tyttäreni eilinen kotitehtävä tehty. Näitä kolmea aihetta pohdittiin ja puitiin kotona pitkään ja mietittiin kymmenvuotiaan kanssa hartaasti, mitä mikäkin tarkoittaa. Aika raskaita aiheita, etenkin tuo toinen ja kolmas kohta enkä itsekään ihan sisäistänyt, miten tuo ensimmäinen liittyi koko tehtävään mutta samalla tuli sitten listattua maailman korkeimmat rakennuksetkin..

Mielestäni on äärimmäisen hyvä, että kotitehtävät ovat tämän tai juuri edellä mainitun kaltaisia ja että asioita pohditaan ja niistä puhutaan kotona aikuisten kanssa. Toivon todella, että jokaisen kotona tällaisia koulutehtäviä tehtäisiin nimeonomaan yhdessä vanhempien kanssa. Silloin on mahdollisuus kysyä ja kertoa, jos joku asia jää mielenpäälle vaivaamaan. Ei esimerkiksi rasismia osaa kukaan aikuinenkaan yhdellä sanalla selittää, saati sitten kymmenvuotias sen ymmärtämään. Kerroin, kyselin ja vastailin, osaamiseni mukaan. En kaunistellut mutten pelotellutkaan.



Pitkä keskustelu käytiin kodittomuudesta ja mietittiin miksi kodittomuutta on. Silmät taisivat kostua sekä äidillä että tyttärellä kun lämpimiä ajatuksia lähetettiin kaikille maailman kodittomille. Aika moni viettää nyt parhaillaankin pakkasyötä hätämajoituksissa tai ulkona taivaan alla pahvilaatikossa nukkuen. 

Herättää tällaiset tehtävät ja keskustelut ihan aikuisenkin miettimään, miksi maailma on tällainen. Mitä voi vastata kun toinen ihmettelee, miksi ihmisiä kiusataan ihonvärin takia? Tai jos on syntynyt tytöksi? Tuskinpa unohtaa tyttäreni koskaan niitä surullisia silmiä, jotka hän kohtasi kerran suurkaupungissa, kun eräs herra asettui makuulle kotiinsa, pahvilaatikkoon katulamppujen alle. Tai sitä naishenkilöä, joka kärräsi koko omaisuuttaan ostoskärryissa keskellä liikemiehiä vilisevää korttelia.

Tässä sitä tulee itsekin mietittyä elämän reiluutta tai jopa julmuutta. Olen joskus kuullut vanhempien pohtivan, onko sopivaa antaa lasten katsoa esimerkiksi uutisia, joissa välillä aika kovinkin sanakääntein kerrotaan sodasta tai ihmisten epätasa-arvoisesta kohtelusta. Itse olen päättänyt puhua asioista niiden oikeilla nimillä, kaunistelemattakin, sillä uskon, että vaikka tieto monesti lisää tuskaa, on parempi tietää totuus kuin elää pumpulissa. Olen toki aina tarkkaillut sivusta, mitä reaktioita tällaiset voimakkaammat aiheet lapsessa herättää ja uskon tyttäreni kasvaneen siihen, että aina saa kysyä sekä asioista puhua, jos jokin jää mielenpäälle vaivaamaan. Mietin myös sitä, että jos emme ennen tätä edellä mainittua tehtävää olisi koskaan puhuneet kodittomuudesta tai rasismista, mitä tunteita tällaiset aiheet lapsessa herättäisi? Tai miten hän olisi suhtautunut pahvilaatikossa asuvaan mieheen? Viimeksi hän antoi miehelle omistaan kahvirahan verran ja toivotti hyvää päivänjatkoa. Se oli mielestäni oikein kauniisti tehty.

Pidetään huolta toisistamme!

lauantai 3. helmikuuta 2018

7 kuvaa viikolta, vko 5

Huomenta lauantaihin kaunokaiset! Viikko on taas vierähtänyt ja tälle kuluneelle viikolle on mahtunut niin sään kuin tapahtumienkin puolesta yhtä sun toista; on jännitetty presidentin vaaleja, ihmetelty lumimyräkkää ja jotkut ehkä ovat lakkoilleetkin. Eli varsin tapahtumarikas viikko! Mennään nyt tämä viikko edellisen tapaan seitsemällä valokuvalla kuluvalta viikolta ja katsotaan, mitä sitten ensi viikolla keksitään. Tässäpä nyt tämän viikon kuvat, jotka puhelimen kätköistä löytyi;



Ensimmäiseksi kuvaksi valikoitui Putous ja Roope Salminen :) Ohjelmassa oli viime lauantainen vierailu Putouksen lähetyksessä ja koska lähestulkoon kaikki muut kuvat olivat jollakin tapaa tärähtäneitä tai niissä näkyi jonkun käsi tai pää, oli tämä ainoa julkaisukelpoinen vaihtoehto :) Oli minun vuoroni järjestää tammikuun treffi-ilta ja mietin pitkään, mitä olisi kiva tehdä. Ostin liput jo viikkoja aikaisemmin ja kun ensimmäinen Putous-lähetys muutama viikko takaperin telkkarista tuli, jännitin ja toivoin, että tämän vuotiset sketsihahmot olisivat oikeasti hyviä. Ja olivathan ne, etenkin koko perheen suuurin suosikki Tanhupallo ♥




Tämä kuva on viime sunnuntailta kun ohjelmassa oli suorittaa kansalaisvelvollisuus ja käydä antamassa ääni presidentinvaaleissa. Sunnuntai- aamuna oli mitä parhain ulkoilusää ja niinpä nappasimme koiratoverit mukaan ja reippailimme äänestyspaikalle jo heti aamutuimaan. Jaoin kuvan myöhemmin myös somessa vähän niinkuin muistutuksena kaikille äänioikeuden käyttämisestä :) Matkalla äänestyspaikalle mietimme, että voisiko oikeasti olla mahdollista, että Paavo taas kerran yllättäisi ja saisi tarvittavan äänimäärän siihen, että toinen äänestyskierros tulisi mahdolliseksi. Onneksi näin ei käynyt ja Sauli voitti suvereenisti! Saulilla onkin ollut varsin tapahtumarikas viikko kun perheenlisäyskin saapui juuri sopivasti samalle viikolle heti virkaanastujaisten jälkeen! Onnea Sauli!



Tämä kuva on päätynyt puhelimeeni tyttäreni lähettämänä. Molemmat meistä tykkäävät tehdä viikottaisia jalkakylpyjä erilaisilla kylpytuotteilla kuorrutettuna ja kuvan yhteydessä käytiin keskustelua siitä, kumman tabletin hän voi omaan jalkakylpyynsä käyttää (Se on kuulkaa tärkeää hommaa tuo kylpytabletin valinta!).Body Shopin kylpytabletit ovat sopivan kokoisia ja huumaavan ihanan tuoksuisia joten niitä meiltä löytyy kotona lähes poikkeuksetta. Oma suosikkini on tuo Moringa bath Bubble, tosin olen aina epähuomiossa lukenut, että siinä lukisi Morning bath bubble.. :)




 Ylläoleva kuva liittyy peukalooni. Tai siis siihen, että onnistuin jotenkin tökkäämään sormeni sunnuntai-iltana niin, että peukalon kynsi lohkesi puolivälistä kynttä ja on muuten hitokseen kipeä edelleen! Niinpä otin itselleni muistutukseksi kuvan sidostarpeista joita meiltä jo löytyy ja mitä pitäisi apteekista muistaa ostaa. Kuvasta muuten puuttu mieheni suosikki Betadine (ja voidemaisena  ehdottomasti, mieheni huomautus!), joka kuulemma auttaa vähän vaivaan kuin vaivaan :) Sitä tarjotaan aina oli sitten kyseessä haava tai kengän hankauma :) Nyt kun tuota kuvaa katsoo niin näkyypä siinä olevan joku Therapy Gelikin.. Hmm.. auttaisikohan se lohjenneen kynnen parantumiseen.. :)




Tämän viikon ohjelmassa on ollut Millemium- trilogian uudelleen lukua sillä halusin lukea koko saagan ennen kuin tartun uusimman, joululahjapaketista paljastuneen Tyttö joka etsi varjoaan -kirjan pariin. Olin oikeasti jo vähän unohtanut, miten koko tarina oikein kulkikaan ja mielestäni tämä toinen lukukerta oli jopa himpunverran parempi kuin ensimmäinen lukukokemus! Suosittelen siis lukemaan koko helahoidon jos nämä dekkarit on vielä lukematta! Tällä viikolla onkin taas yöunet jääneet hieman lyhyehköiksi koska kirja ja tarina on vienyt täysin mennessään. Useammin kuin kerran olen ajatellut, että pari sivua vielä..



Torstaina sain noutaa uudet silmälasini ja oikeinpa kaksin kappalein! Koska olen vähän sellainen -kaikki mulle nyt ja heti- tyyppi, en olisi millään malttanut odottaa lasien valmistumista! Kun sitten  vihdoin torstaina sain noutoluvan, suorastaan lensin optikon vastaanotolle :) On muuten hassua, miten sitä ei laseja noutaessa sitten lopulta yhtään muista, minkälainen valinta tuli lopulta tehtyä ja hieman jännitti itseänikin mihin silmälaseihin oikein päädyin. Ylläoleva otos kuvastaa tyyliäni varsin mallikkaasti; toiset lasit ovat mustat ja yksinkertaiset ja toisissa uskallan jo vähän repäistä :) Nyt taas näkee eteenpäin ja maailmakin näyttää hieman valoisammalta!



Kerrankin on ratsastaja suurempi kuin ratsastettava! Suloistakin suloisempi Japp-poni on varsin oikean kokoinen tyttärelleni ja heillä näyttikin synkkaavan oikein hyvin ♥ Ponin koosta ei kyllä tällä kertaa kannattanut päätellä mitään sillä kaveri oli niin reipas että esteitä hyppiessä (kyllä, hän on oikein mainio esteratsu!) ei vauhtia tai vaarallisia tilanteita puuttunut :) Kerran tuli esteen edessä rimakauhu (voiko siitä nyt mukamas syyttää pientä  ponia sitten..) ja täystopin jälkeen tyttäreni töpsähti alas suoraan esteen ja ponin väliin. Perästä kuului naurua ja ei sattunut- hihkaisu jonka jälkeen hymyileva heppatyttö hyppäsi takaisin uljaan ratsunsa selkään ja ylitti esteen erinomaisen hienosti! Aloitimme tammikuussa ratsastustunnit isossa ratsastuskoulussa ja tyttäreni on ollut intoa täynnä sekä uuden oppimisesta että uusista heppa- ja ihmis-ystävistä.


Tällaisia tapahtumia tällä viikolla! Tänään ohjelmassa on ulkoilua koiratovereiden seurassa sekä haaveena olisi myös ehtiä jossakin sopivassa välissä ottaa ihan pienen pienet päiväunet.. Makuuhuoneesta kuuluu parhaillaan unista tuhinaa ja epäilen vahvasti, että joku ja jotkut saattoivat ottaa jo varaslähdön päiväuni-suunnitelmiin :) Taidanpa itsekin painautua lämpimään kainaloon ja uinahtaa vielä toviksi ♥

Lempeää lauantaita kamut!

torstai 1. helmikuuta 2018

Terveydestä

Oletteko huomanneet, että niinä aamuina tai päivinä kun mihinkään ei kolota tai mikään paikka ei kiristä, se jää aika usein huomaamatta? Niinpä. Miksei sitä osaa iloita kivuttomista ja terveistä hetkistä vaan aika usein vasta silloin kun johonkin koskee tai flunssa jyllää, terveyden oikeastaan vasta huomioi ja muistaa.

Itselläni on viimeiset pari vuotta ollut jatkuvasti kylmä. Siis sellainen kylmä, joka on koko kehossa kokonaisvaltaisesti ja jokapaikassa. Nukun esimerkiksi lämmin ja pehmeä Cashmere-neule päällä, tuplapeiton alla ja silti on kylmä. Tiedän, että on ihmisiä, jotka tuntevat kylmyyttä enemmän/ useammin ja heille paleleminen saattaa olla ihan normaalia, mutta minulla on aina ollut enemmänkin kuuma kuin kylmä ja uskon tuntevani oman kehoni suhteellisen hyvin, josta johtuen tiesin ettei kaikki ole ihan kohdallaan. En koskaan ole tarvinnut villasukkia tai pitkiksiä housujen alle vain lämmön vuoksi vaan jos olen niitä joskus käyttänyt, on syy ollut puhtaasti jokin muu kuten pehmeys tai muu vastaava. Minulla on siis ollut kylmä kokoajan ja kaikkialla kohta kaksi vuotta, poislukien reissut kohteisiin joissa lämpötila on jatkuvasti kolmenkympin paremmalla puolen.

"Self love is the greatest medicine"

Miksi sitten en aikaisemmin ole tehnyt asialle mitään? Ajattelin varmaankin ensin, että on ihan normaalia jos ihmisellä on kylmä. Kysyin vuosi sitten lääkäriltä, voisiko olla mahdollista, että syömäni lääkkeet, joita minulle kaksi vuotta sitten leikkauksen jälkihoitona määrättiin, aiheuttaisivat edellä mainitun kaltaisia oireita (sillä kylmyys alkoi sopivasti samoihin aikoihin), mutta kuulemma ei. Ei oltu koskaan kuultukaan moisesta. Noh, minähän uskoin ja ajattelin, että varmaankin on joku metallinen leikkausväline jäänyt sisuksiini leikkauksen yhteydessä ja hohkaa sieltä sitten kokonaisvaltaista kylmyyttä.

Muutama viikko takaperin hermostuin kylmyyteen ihan todella (vihaan kylmyyttä ylikaiken) ja päätin että nyt asialle on saatava selitys. Sattumalta nautiskelimme työkaverini kanssa iltapäiväkahvia samoihin aikoihin, kun hän kertoi sukulaismiehensä tapauksesta, joka epäilyttävästi kuulosti  hyvinkin tutulta ja omani kaltaiselta. Hihkuin onnesta ja ajattelin, että vihdoin joku muukin! Kyseisen henkilön lääkitystä oli näiden tuntemuksien seurauksena muutettu ja ta-daa! Kylmyys oli poissa! Soitin samalta istumalta lääkärilleni ja edelleenkin sain vastaukseksi epämääräistä mutinaa ja epäileviä kommentteja. Päätin kuitenkin vielä soittaa työterveyshoitajalleni (miksen edes tätä tajunnut aikaisemmin!) joka vastasi kysymykseeni näin: Tietenkin ne on ne lääkkeet! Olisin taatusti kapsahtanut hänen kaulaansa mikäli olisimme olleet vieretysten. Vihdoin, siis vihdoin, joku uskoo ja tietää eikä pidä minua ihan hulluna! En siis ollutkaan vain kuvitellut koko asiaa.

Päätimme yksissä tuumin (kyseessä on myös alaan erikoistunut erikois-sairaanhoitaja) että puolitamme lääkeannoksen ja katsomme mikä on seuraus. Noh, eipä kuulkaa ole kylmyys enää vaivannut! Jihuu! Voiko olla parempaa olotilaa kuin
N O R M A A L I ! Ei kyllä tunnu täällä pienet lihasjumit enää lainkaan niin pahalta :) Nyt on siis lääkitys kohdallaan ja muumitkin suunnilleen laaksossa :) Elämänlaatukin on kylmyyden katoamisen myötä parantunut  roimasti.

Tarkoitukseni oli tämän kirjoituksen myötä muistuttaa, että pidetään huolta itsestämme ja kuunnellaan kehojamme! Myös niinä päivinä kun mihinkään ei satu ja kaikki on hyvin ♥

Ihanaa, että kohta kun kevät koittaa, voin taas heittää sukat nurkkaan ja tepsutella paljain varpain ilman, että jatkuvasti on kylmä!



Terveyttä Torstaihin Ystäväiset!